Valmistettu Lapissa, jo vuodesta 1981

Kysymyksiä kullasta, hopeasta, timanteista, jne?

Mistä voin löytää Lapin kultahippuja? Miksi 14 karaatin kulta on kovempaa kuin 18 karaatin kulta? Kultasepäntyöhön liittyy monia kysymyksiä, joihin vastauksen tietää vain alaan perehtynyt henkilö. Tässä osiossa tarjoamme tietopaketin asiasta kiinnostuneille.Tietoa kultahipuista, kultahippukoruista ja kullanhuuhdonnasta löydät täältä.

kulta-pikarit

Voit myös kysyä Taigakorun kultasepiltä lisätietoa >>> Kysy kullasta, timanteista, jne.


Jalometallit

Taigakorut valmistetaan jalometalleista; kullasta, hopeasta ja platinasta. Missään Taigakorun raaka-aineissa ei ole ihoa ärsyttävää nikkeliä, jota joskus löytyy halvimmista valkokultakoruista. Osaan koruista käytämme Lapin kullankaivajien löytämää "hippukultaa":/page/48/kultahiput, joka tulee meille Lapin perinteisiltä kulta-alueilta.

Jalometallikorut leimataan jalometalliasetuksen edellyttämällä tavalla nimi- ja pitoisuusleimoilla. Vuodesta 2001 lähtien vapaaehtoinen tarkastusleima eli "kruunuleima" lyödään koruihin erillistä korvausta vastaan vain asiakkaan pyynnöstä. Tarkastusleimattavat korut on lähetettävä Etelä-Suomeen Labtium:n leimattavaksi. Tämä lisää jonkin verran korun toimitusaikaa ja valmistuskustannuksia.

Raaka-aineiden laadusta varmistumme hankkimalla ne luotettavilta toimittajilta, jotka takaavat toimittamiensa jalometallien puhtauden. Käytettäessä pitoisuudeltaan tuntemattomia jalometallieriä (esim. romukultaa tai Lapin kultahiekkaa), niistä lähetetään näyte Labtium:n analysoitavaksi. Testin tuloksen perusteella voidaan laskea tarkasti vaadittava pitoisuus kultaseokselle.

Jalometallituotteiden lainmukaisuuden vaatimuksien valvonnasta vastaa Turvatekniikan keskus, Tukes, jonka tarkastajat voivat ostaa liikkeistä pistokokein satunnaisia jalometalliesineitä tarkemmin analysoitavaksi. Taigakoru on tuotannossaan ja laadunvalvonnassaan sitoutunut täyttämään jalometalliasetuksen vaatimukset.



Kulta - Au

ominaispaino 19,3 g/cm³, sulamispiste 1063 °C

vihkisormus.png

Kulta lienee ensimmäinen metalli, jonka ihminen on oppinut tuntemaan. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossa. Puhdas kulta on väriltään kiiltävän keltainen, pehmeää ja helposti muokattavaa. Lisäksi se johtaa erinomaisesti sähköä eikä reagoi useimpien kemikaalien kanssa. Hapoista kulta liukenee vain ns. kuningasveteen (typpi- ja suolahapon seos). Käytännössä tämä tarkoittaa, että esim. maahan haudattu kultaesine säilyy vuosituhansia muuttumattomana, kun lähes kaikki muut metallit ovat samassa ajassa syöpyneet olemattomiin. Näistä ominaisuuksista johtuen kultaa, hopeaa ja platinametalleja kutsutaankin jalometalleiksi.

Hapettumattomuutensa ja hyvän sähkönjohtavuutensa vuoksi kullan merkitys on suuri esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa. Kultaa käytetään johdin- ja liitinteknologiassa, joilta vaaditaan suurta luotettavuutta. Puhdas kulta on liian pehmeää, jotta siitä voitaisiin valmistaa käyttöä kestäviä koruja. Korukullan lujuuden lisäämiseksi kultaan seostetaankin tietyissä suhteissa hopeaa ja kuparia. Haluttaessa kultaseoksen väriksi vaaleanharmaa (ns. valkokulta) seosaineena käytetään palladiumia.

Ennen kullan hienokultapitoisuuden yksikkönä käytettiin karaattia (K), joka tarkoittaa seoksen massan 1/24-osaa. Esimerkiksi18 karaatin kultaseoksessa on  hienokullan osuus 18/24. Nykyisin sama pitoisuus ilmoitetaan promilleina eli massan tuhannesosina luvulla 750 – eli aineen massasta on 750/1000 hienoa kultaa. Tavallisimmin Suomessa käytetään 585 ‰ kultaa. Erityisesti vaativimpiin kivenistutustöihin käytetään mieluummin 750 ‰ kultaa sen helpomman muokattavuuden vuoksi. On hyvä huomata, että 750 ‰ kullasta valmistettu sormus painaa noin 15% enemmän kuin vastaavin mitoin 585 ‰ kullasta valmistettu, koska seoksessa on enemmän ominaispainoltaan raskasta kultaa.


Hopea - Ag

ominaispaino 10,5 g / cm³, sulamispiste 961,8 °C

hopeasormus

komsiopallo











Samoin kuin kulta, myös hopea on ollut tunnettua jo ihmiskulttuurin alkuajoista lähtien. Aluksi hopeaa pidettiin jopa kultaa arvokkaampana, koska se esiintyy puhtaassa metallisessa muodossa kultaa harvemmin. Myöhemmät runsaat hopeamalmilöydökset etenkin Amerikan mantereilla ovat johtaneet siihen, että hopean arvo on nykyisin murto-osa kullan rahallisesta arvosta.

Puhdas hopea on valkoinen kauniisti kiiltävä pehmeä metalli, jota ei voi sellaisenaan käyttää korujen valmistuksessa. Valuprosessissa puhtaaseen hopeaan liukenee ilmasta happea, joka saa materiaalissa aikaan huokoisuutta. Hopeaan seostetaan tavallisesti 7,5 % kuparia, jolloin saadaan pitoisuudeltaan 925 ‰ hopeaa. Seosta kutsutaan nimellä Sterling hopea. Aterimet valmistetaan usein 830 ‰ hopeasta sen suuremman kovuuden vuoksi.

Uushopea (eli alpakka) on kuparin, sinkin ja nikkelin seos, jolla ei ole vaalean värin lisäksi mitään tekemistä hopean kanssa. Uushopeasta valmistetut esineet päällystetään yleensä galvaanisesti hienohopealla seosmetallien allergisoivien ominaisuuksien vähentämiseksi.

Hopeakorujen hoito ja huoltaminen

Kuparilla seostettu hopea tummuu helposti ilmassa olevien rikkiyhdisteiden vaikutuksesta. Tummumista pyritään hidastamaan päällystämällä valmiit hopeaesineet galvaanisesti ohuella hienohopeakerroksella, joka on vahvuudeltaan vain muutamia tuhannesosamillimetrejä. Joskus hopeakorut myös rodinoidaan, mutta sitä menettelyä emme Taigakoruissa halua käyttää - mielestämme hopean lämmintä väriä ei tule piilottaa platinanvalkoisen rodiumkerroksen alle.

Erilaiset ihmisten käyttämät kemikaalit (ihonhoitotuteet, parfyymit jne) voivat tummentaa hopean hyvinkin nopeasti. Ihmisten ihon PH-arvot ovat erilaisia ja siksi joillakin hopea tummuu nopeammin, vaikka yhteyttä kemikaleihin ei olisikaan. Lisäksi ympäristön ilmanlaatu vaikuttaa hopean kirkkaan säilymiseen (kaupunkiliikenne, esim. puunjalostusteollisuus). Jos hopeakoruja halutaan kuitenkin käyttää erilaisten hajusteiden ym. make up-tuotteiden kanssa, on syystä muistaa nyrkkisääntö: korut viimeisenä ylle ja ensimmäisenä pois.

Hopeakorut tulisi säilyttää erikseen mahdollisimman ilmatiiviissä rasioissa tai hapettamattomasta materiaalista valmistetuissa kangas- tai muovipusseissa. Kaikki korut sekaisin yhdessä laatikossa on huono tapa korujen säilyttämiseksi - silloin korut ja niissä olevat kivet pääsevät naarmuttamaan toinen toisiaan.

Tummuneet hopeaesineet voi kotioloissa kestävimmin puhdistaa kultasepänliikkeistä saatavilla pehmeillä puhdistusliinoilla. Erilaiset nopeasti vaikuttavat puhdistusnesteet ovat tehokkaita, mutta usein käytettynä ne saattavat syövyttää metallin pintaa. Korun puhdistamiseen voi käyttää pehmeää harjaa ja lämmintä astianpesuvettä - parhaiten pienissä koloissa olevat epäpuhtaudet irtoavat kuitenkin ultraäänipesurilla, jollainen löytyy hyvin varustetusta kultasepänliikkeestä. Pieniä pesureita myydään nykyisin myös kotikäyttöön; esimerkiksi http://www.motonet.fi/fi/tuote.... Pahoin syöpynyt ja naarmuuntunut hopeaesine kannattaa jättää ammattilaisen huollettavaksi.

Hopeaesineitä ei saa milloinkaan yrittää korjata tinaamalla! Kuumennettaessa tina syöpyy hopean sisään ja aiheuttaa esineessä helposti korjaamattomia vahinkoja.



Platina - Pt          

ominaispaino  21,5 g / cm³,  sulamispiste 1772 °C

Vaalean harmaana hohtava platina on kultasepän käyttämistä metalleista arvokkain. Erityisesti timanttien istutusmetallina platina on lujana ja sitkeänä metallina ihanteellinen. Korkean sulamislämpötilansa vuoksi ja erityisiä työmenetelmiä vaativana platinakorujen valmistaminen on jonkin verran vastaavia kultakoruja arvokkaampaa. Platinan suuresta ominaispainosta johtuen siitä valmistettu esine painaa noin 50 % enemmän kuin täsmälleen samoilla mitoilla valmistettu 585 ‰ keltakultainen esine.

Perusteellisempaa tietoa jalometalleista ja niihin liittyvästä lainsäädännöstä:

"www.tukes.fi":http://www.tukes.fi        (> esitteet ja oppaat > jalometallitietoa)
"www.inspecta.fi":http://www.inspecta.fi  (> toimialat > jalometallipalvelut)
"http://www.timantit.fi":http://www.timantit.fi (> jalometallit)


Jalokivet



Kun suunnitellaan jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettua jalokivisormusta, ovat vaihtoehtoina käytännössä vain kovimmat ja kestävimmät kivet; timantti ja eri väriset korundit. Lähes kaikki muut jalokivet kuluvat ja himmenevät vuosien myötä. Esimerkiksi vaatteissa on aina pientä mineraalipölyä, joka kuluttaa pehmeämpiä jalokiviä. Pehmeämpiä jalokiviä käytettäessä onkin siis syytä muistaa ottaa sormus pois sormesta vaikkapa erilaisia taloustöitä tehtäessä – näin voi pienellä vaivalla pidentää jalokiven loistavana pysymistä monilla vuosilla. Jalokivien paino ilmaistaan karaateissa (ct) – joka jalokivien yhteydessä on painoyksikkö poiketen kullan vanhana pitoisuusyksikkönä käytetystä karaatista (K). Yksi jalokivikaraatti on 0,2 grammaa.

Timantti

Timantti tunnetaan jalokivien kuninkaana ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi. Se on tunnetuista aineista kaikkein kovinta, joten sen loisto ei käytössä himmene. Koostumukseltaan timantti on pelkkää hiiltä – vaikka se onkin väritön ja läpinäkyvä. Sen optisia ominaisuuksia vahvistavat hiontamuodot saavat timantit taittamaan ja heijastamaan valonsäteitä voimakkaasti saaden aikaiseksi timantin ainutlaatuisen säteilyn.

timantti.png

timantti-3.png

Timanttien arvoon vaikuttavat:


Koko

Pienimmät briljanttihiotut timantit ovat 0,01 ct (halkaisija n. 1,3 mm). Suosittelemme laadukkaimmissa koruissa käytettäväksi hiukan isompia timantteja (alkaen 0,03 ct), sillä timantin loisto ei pääse paljain silmin katsottuna vielä oikeuksiinsa kaikkein pienimmissä kokoluokissa. Haluttaessa timantti kunnolla esiin yhden kiven sormuksessa, on kiven syytä olla kooltaan ainakin 0,10 ct (brilj. halkaisija 3 mm) – näyttävyyttä saa aikaiseksi jo 0,25 ct timantilla (brilj. halkaisija n. 4 mm).

Väri

Timantti on sitä arvokkaampi, mitä värittömämpi se on. Väri ilmaistaan timantin luokitustunnuksilla. Kirkkain on R (River). Tavallisimmin käytettyjen laatutimanttien väritunnus on TW (TopWesselton) tai W (Wesselton).

Puhtaus

Luonnossa kiteytyneissä mineraaleissa on aina hiukan muita ainesosia - jopa kaasukuplia. Täysin puhtaat timantit ovat todella harvinaisia. Laadukkaiden koruissa käytettyjen timanttien puhtaus merkitään kirjainyhdistelmillä VVS = erittäin puhdas, VS = puhdas, Si1 – Si2 = hyvä keskitaso. Timanttien puhtauden erottaminen vaatii asiantuntijaltakin vahvaa kokemusta ja suurennusvälineitä. Pienimmissä kivissä puhtausluokat Si1 ja VS ovat jo aivan riittäviä – eroja on käytännössä mahdotonta huomata. Puhtaus vaikuttaa suuresti timantin hintaan, joten tyytymällä hiukan pienempään puhtauteen voi sijoittaa samalla hinnalla kooltaan suurempaan kiveen menettämättä käytännössä mitään timantin loistosta. Sijoitusmielessä hankittavien suurempien timanttien (> 0,5 ct) kohdalla on syytä keskustella aina erikseen todellisen timanttiasiantuntijan kanssa timantin arvosta ja arvon säilyvyydestä.

Hionta

Tavallisimmin käytetty hiontamuoto on briljantti, jossa timantti on hiottu tarkalleen määritellyissä suhteissa 57-viisteiseen muotoon. Oikein hiottu briljantti heijastaa kaiken kiven yläosasta sisään menevän valon takaisin. Timantin upea loisto aiheutuu juuri tästä tarkoin määritellystä hiontamuodosta ja timantin valontaitto-ominaisuuksista. Hiontamuotoja on lukuisia muitakin. Kaikissa niissä hionnan ja kiillotuksen laatu on
keskeinen arviointikriteeri. Taigakorun timanttikoruissa käytetään TW-W/VS timantteja, ellei asiakkaan kanssa erikseen toisin sovita. Kaikkein pienimpien 0,01-0,02 ct timanttien laatuluokitus on W/Si.

Rubiini ja safiiri


rubiini.png

safiiri.png











Korundi on timantin jälkeen kovin jalokivi, joten hiottu korundi kestää hyvin vuosikymmenten käyttöä himmenemättä. Punaista korundin muunnosta kutsutaan rubiiniksi ja sinistä sinisafiiriksi. Safiireja on saatavana paljon muitakin värejä, kuin tavallisimmin käytetty sininen. Keltaisen ja vihreän eri sävyt ja kirkas väritön safiiri ovat tavallisimmin käytetyt muunnokset.



Lisätietoa korundeista: "http://www.gtk.fi" class="redactor-linkify-object">www.gtk.fi ":http://http://www.gtk.fi" class="redactor-linkify-object">www.gtk.fi



Retkeilijän kiviopas: "www.kiviopas.fi":http://www.kiviopas.fi


Kotimaiset jalokivet

Taigakoru on erikoistunut myös kotimaisten jalokivien käyttöön erityisesti Lapin kultahippukorujen yhteydessä. Tärkeimmät niistä ovat:


Granaatti


granaatti

granaatti











Käyttämämme punaiset almandiinigranaatit löytyvät Lemmenjoelta kullanhuuhdonnan yhteydessä. Lapin ankarat olosuhteet ovat pirstoneet granaattikiteitä niin, että niistä hiottavat jalokivet ovat varsin pieniä. Ominaisuuksiltaan granaatti on kohtuullisen kestävä – se on sitkeä kivi, eikä siten lohkea helposti käytössä. Granaattia pidetään rakkauden ja erotiikan kivenä.



Kordieriitti


kordieriitti-2.png

kordieriitti.png

Harmahtavan sinistä jalokiveä löytyy pääasiassa Pielavedeltä ja Kiuruvedeltä. Kordieriitin hohde on parhaimmillaan pyöröhiottuna suhteellisen suureen kokoon. Ominaisuuksiltaan kordieriitti on melko kestävä. Se lohkeaa kuitenkin granaattia herkemmin.



Luoston ametisti


ametisti


Luoston ametistikaivokselta löytyvän violetin ametistin puhtaimmat kiteet ovat jalokiviluokkaa. Kauniin värinen Luoston ametisti on hyvin hauras kivi, joten se soveltuu parhaiten käyttöön istutuksissa, joissa kivi on hyvin suojattuna. Ns. kruunuistutuksessa ametisti on alttiina rikkoutumiselle. Ametistin uskotaan antavan kantajalleen tyyneyttä ja rauhallisuutta ja sen uskotaan auttavan irrottautumaan vahingollisista riippuvuuksista.

Berylli

berylli-2

berylli